Ensimmäinen maailmansota alkoi 100 vuotta sitten.
On olemassa tilasto eri maiden bruttokansantuotteesta per capita juuri ennen sodan syttymistä. Ne ovat kuitenkin jossainmäärin harhaanjohtavia sillä siinä näkyy monien maiden kuten Britannian, Belgian ja Ranskan saamat tulot siirtomaista (Afrikka, Intia jne) hyvin voimakkaana. Joka tapauksessa lukemat kuvaajasta poimittuna näyttävät tältä (lukemat muunnettu vuoden 1960 dollareiksi):
Britannia............. 980
Sveitsi....................980
Belgia.................... 890
Saksa......................720
Ranska...................670
Ruotsi.....................660
Itävalta-Unkari...500
Italia........................450
Espanja..................360
Romania................320
Kreikka..................300
Venäjä....................300
Portugali...............280
Serbia......................270
Bulgaria.................250
Näistä maista ainoa jonka talouskasvu on jäänyt 1860-luvun tasolle oli Portugali.
Mikäli lukemat muunnettaisiin tämän päivän dollareiksi täytyisi kertoimeksi valita lähes 8.4. Esim Britannian ja Sveitsin btk-lukema asukasta kohden olisi noin 8200 dollaria.
Koska Itävalta-Unkarin väkiluku tuolloin on ollut 52 miljoonaa ja Saksan 68 miljoonaa on Itävalta-Unkarin bkt ollut noin 53% Saksan bkt:sta mutta selvästi suurempi kuin Italian ja 97% Ranskan btk:sta.
Itävalta-Unkari liitti 1908 Bosnia-Hertsegovinan omaan alueeseensa. Frans Ferdinand suosi kaksoismonarkian slaavilaisia kansoja ja suunnitteli valtakunnan kehittämistä kolmoismonarkiaksi, jossa slaaveilla olisi ollut samanlainen asema kuin saksalaisilla ja unkarilaisilla.
Cambridgen yliopiston tutkimuksen mukaan Venäjän talouskasvu oli eräs nopeimmista vuosina 1885-1913 mutta talouskasvu asukasta kohden oli keskitasoa, noin 1.6% keskimäärin vuodessa. Saman tutkimuksen mukaan suurimmat kansantaloudet vuonna 1913 olivat:
1) USA 96,030
2) Saksa 24,280
3) Britannia 20,870
4) Venäjä 20,260
5) Ranska 11, 810
6) Itävalta-Unkari 9,500
7) Italia 9,140
8) Japani 4,550
9) Espanja 3,975
10) Kanada 3,548
Tämä tilasto antaa täysin erillaisen kuvan myös henkeä kohden lasketusta kansantulosta kun Espanjalla (199) se on korkeampi kuin Itävalta-Unkarilla (190) ja Belgialla (330) pienempi kuin Saksalla (374). Venäjän lukema oli 119 kun USA:lla se oli peräti 1,033 ja Japanilla vain 88. Lieneekö jälleen kyseessä asia joka nykyisinkin aiheuttaa kiistanalaisia tuloksia: nominaali-bkt asukasta kohden ja ostovoimakorjatulla pariteetilla tarkistettu btk.
Suurvallat. 1. osa : Entisiä suurvaltoja sekä Itävalta-Unkari ja...
Ympärysvaltojen tavoitteet Itävalta-Unkarin suhteen vaihtelivat. Toisaalta Venäjän väliaikainen hallitus vaati monarkian pirstomista, toisaalta Yhdysvaltain presidentti Wilsonin 14 kohdan ohjelma halusi varmistaa autonomisen kehityksen kaksoismonarkian kansallisuuksille. Ympärysvallat ilmoittivat kesäkuussa 1918 tavoitteekseen itsenäisen Puolan ja Tšekkoslovakian, ja käytännössä tämä sinetöi monarkian pirstomisen jo ennen Trianonin rauhansopimusta. Kuningas Kaarle IV julisti Itävalta-Unkarin liittovaltioksi lokakuun puolivälissä 1918, mutta julistuksella ei ollut enää käytännön merkitystä.
Itävalta-Unkarin talouselämässä on merkittäviä dynaamisia kasvukeskuksia: Wien, Pilsen, Praha, Budabest, Trieste ja Trentino jne. Lisäksi kovin talouskasvu alkoi siirtyä yhä idemmäksi ja modernisaatio oli pitkälle kehittymässä kunnes Venäjän tukeman Serbian tiedustelupalvelu ja sen perustama ja koordinoima "Musta Käsi" murhasi Itävalta-Unkarin kruununperillisen puolisoineen.
Yleinen näkemys oli että I maailmansodan aattona Venäjän teollisuustuotanto oli kooltaan suurinpiirtein sama kuin Itävalta-Unkarin mutta mikäli otetaan huomioon silloisen Venäjän valtava viljantuotanto sen talous oli selvästi suurempi kuin Itävalta-Unkarilla. Se että Itävalta-Unkarilla oli mm. maailman toiseksi suurin koneenrakennustuotanto maailmassa lienee monille yllätys.
II maailmansodan aattona Tsekin teollisuuslaitosten liittäminen Natsi-Saksan omistukseen lisäsi tuntuvasti Saksan panssarivaunu- ja ajoneuvotuotantoa. Tsekki oli merkittävä osa Itävalta-Unkarin teollisuustuotantoa. Unkari taas elintarviketeollisuustuotannon merkittävä alue. Osa Ukrainan viljantuotantoalueesta (Galitsea) kuului Itävalta-Unkariin.
Tämän periaatteen vastakohta lienee imperialismi — eli se, että kyseistä periaatetta ei tunnusteta, vaan jokainen maa saattaa pitää oikeutenaan vallata muita maita. Katson, että Itävalta-Unkarin toiminta oli imperialismia, ja itse asiassa imperialismi oli sodan syttymissyy.
Ensimmäisen maailmansodan synty | Essee
Itävalta-Unkari ei ehkä ollut taantumuksellisin (koska taantumuksellisin valtio oli tuolloin Venäjän keisarikunta). Mutta muinaisjäänne kuvaa hyvin kaksoismonarkian tilaa. Eri vähemmistökansallisuuksien asema oli paljon heikompi kuin itävaltalaisilla ja unkarilaisilla, joilla oli hegemonia valtakunnassa. Jopa kruununprinssi Rudolf kehitteli liittovaltiomuotoista valtiosääntöuudistusta Itävalta-Unkarille, mutta ei saanut isältään sille myötätuntoa.
Kun prinssi Rudolf 30.1.1889 teki itsemurhan nämä uudistusmieliset ajatukset jäivät historian unholaan.
Eurooppa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Itävallassa oli toiminut joitakin vuosia sotapuolue, joka halusi järjestää Serbialle sotilaallisen tappion. Muuten ei sen näkemyksen mukaan voitu serbejä pitää aisoissa. Itävalta sai tilaisuutensa, kun suurserbialaiseen ”Musta käsi” -järjestöön kuulunut 24-vuotias bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip murhasi 28. kesäkuuta 1914 Bosnian pääkaupungissa Sarajevossa Itävalta-Unkarin 1863 syntyneen arkkiherttua Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sofian.
Ensimmäisen maailmansodan synty | Essee
Serbit eivät syösseet Eurooppaa mihinkään sotaan. Sen tekivät keisarit: Frans Joosef ja Nikolai I.
Itävalta-Unkarin keisari päätti näyttää voimaansa Serbialle, kun sen tiedustelupalvelu oli osallistunut salamurhaan, joka kohdistui arkkiherttua Frans Ferdinadiin. Tämä oli jatkoa serbivähemmistöön (4%) kohdistuvalle tukahduttamispolitiikalle.
Väestöstä yhteensä 44 % oli itävaltalaisia saksalaisia (24%) ja unkarilaisia (20%). Kuitenkin hallinto oli Itävalta-Unkarissa jaettu kolmeen hallitsevaan osaan: Unkarin hallitus, itävaltalainen hallitus ja keisarin Frans Joosefin hallinto. Saksalaisilla ja unkarilaisilla oli etuoikeutettu asema muihin kansallisuuksiin nähden, vaikka mainitut kansallisuudet siis olivat koko valtakunnan tasolla vähemmistö.
Frans Joosefin sisäpolitiikka oli johdonmukaista vallitsevan valta-asetelman säilyttämistä. Se tuli tiensä päähän ensimmäisen maailmansodan myötä. Kaksoismonarkia hajosi.
Taylor, A. J. P: Ensimmäinen maailmansota. Porvoo 1971
– Unkari toimii juuri niin kuin kaikkien jäsenmaiden olisi pitänyt alusta lähtien toimia. Unkaria kovisteltiin 2015 kovasti siitä, että se sulki rajansa laittomilta siirtolaisilta, mutta sitten kun nämä ihmiset päätyivätkin Itävaltaan, siellä oli yhtäkkiä 100 000 turvapaikanhakijaa ja Itävalta teki tismalleen saman.
Torbacke, Jarl: Ensimmäinen maailmansota. Helsinki 1995.
"Tukemalla uusia kouluja, lainopillisia tuomioistuimia ja rautateitä sekä tieteellistä ja taiteellista kehitystä Habsburgin hallitsijat pyrkivät ankkuroimaan legitimiteettinsä Keski-Euroopan kulttuureihin ja talouksiin. Kasvava elintaso koko imperiumin aikana syvensi Habsburgien vallan oikeutusta, kun kansalaiset oppivat käyttämään valtakunnan hallinnollisia apparaatteja paikallisiin etuihinsa. Kansalaiset kehittivät käsityksiä kulttuurisista eroista keisarillisten instituutioiden yhteydessä, mutta he kaikki julistivat Habsburgien valtakunnan omaksi valtakunnakseen."
(Lähde: Pieter M. Judson - Habsburgien Imperiumi, uusi historia)
Kyllä se vain niin on että jos imperiumi kykenee takaamaan rauhan ja edistyksen kansalaiset hyväksyvät sen omakseen. Isänmaa on siellä missä on hyvä olla ja joka hyödyttää kansalaisia itseään. Ja Itävalta-Unkari ei suinkaan ollut vuoden 1914 kesäkuuhun tultaessa "tuhoontuomittu" kuten jälkiviisastelijat vuoden 1918 jälkeen vuosikymmenet ovat väittäneet.
Ensimmäisen maailmansodan taistelut ja ympärysvaltojen voitto
Bairuchin tutkimuksen mukaan 1913 oli Itävalta-Unkarin kansantulo vuoden 1960 dollareissa kaikkiaan 26,050 miljoonaa eli noin 510 dollaria asukasta kohden kun se oli Suomen Suuriruhtinaskunnassa 1,670 miljoonaa eli 550 dollaria asukasta kohden. Vastaavasti Venäjän valtakunnan koko kansantulo oli 52,400 miljoonaa mutta asukasta kohden Puolan ja Baltian alueista huolimatta vain noin 300 dollaria ja itse Venäjällä ilmeisesti selvästi alle 300. Noin 3 miljoonan asukkaan Serbian kansantulo oli vuonna 1913 noin 725 miljoonaa eli noin 240 dollaria. Kreikan kansantulo asukasta kohden oli 320.
On ilmeistä että Itävalta-Unkariin kuuluneet slaavit hyötyivät valtakunnan sisämarkkinoista.