Kauppakeskus Kaari Kantelettarentie 1 00420 Helsinki


Asiantunteva henkilökuntamme auttaa mielellään kaikissa pelaamiseen liittyvissä asioissa.

Veikkauksen tarkoituksena on tuottaa peleillä iloa.


Jukka Ahonen on kirjoittanut loton syntyyn johtaneesta poliittisesta keskustelusta ja suunnittelusta väitöskirjassaan (2019). Riitta Matilainen (2017) on tarkastellut laajemmin suomalaisen rahapelijärjestelmän muutoksia ja sijoittanut loton osaksi yhteisen hyvän dispositiivia, rakennelmaa, jossa rahapelaamisen tuotoilla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja jossa nimenomaan keskeistä on tämän kytköksen korostus. Heikki Ylikankaan (1990) kirjoittamassa Veikkauksen historiassa käydään niin ikään läpi loton käyttöönoton ja suosion vaiheita sekä lottopelin edeltäjiä. Muuta tutkimusta Suomestakin löytyy muun muassa lottovoittajista. Tampereen yliopiston säännöllisin väliajoin viime vuosina tekemässä Pelaajabarometrissa puolestaan näkyy loton muuttunut mutta edelleen suuri merkitys osana suomalaista pelaamisen arkea (esim. Pelaajabarometri 2018). Kun tarkastellaan veikkauspelien julkisuuskuvaa, löytyy ainakin jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin tutkittu.

”Punaisten pöytätennispallojen leikki antaa joka sunnuntai miljoonille saksalaisille hetken jännitystuokion ja tekee samassa hetkessä muutamista upporikkaita. […] Saksalaiset käyttävät tästä leikistä nimitystä Lotto, mikä suomeksi vastaa arpajaisia, mutta peliin liittyy myös veikkaukselle tunnusomaisia piirteitä. Urheilun kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Lähinnä on kysymys eräänlaisesta arvaamisleikistä. Pelin lähtökohtana on kaavake, joka tuo mieleen veikkauskupongin. Yhdessä sarakkeessa on luvut yhdestä neljäänkymmeneenyhdeksään. Arpajaisiin osallistuvan on vain merkittävä rasteilla kuusi lukua, mitkä tahansa, jotka hän valitsee näistä 49:stä. Kupongissa on sarakkeita kaikkiaan kuusi, joten pelaaja voi valita yhtä monta erilaista kuuden luvun sarjaa.” ()

Veikkaus. Siirry sisältöönSaavutettavuus.

Yksi tapa rakentaa yhteyttä eri pelimuotojen välillä oli loton kutsuminen numeroveikkaukseksi. Tämä nimitys omaksuttiin käyttöön myös 1970-luvun alussa, kun kotimaisen loton järjestämistä suunniteltiin. Jukka Ahonen toteaa nimityksen käytön olleen tietoinen ratkaisu, jolla uusi peli saatiin kytkettyä nimenomaan Veikkauksen (Veikkaustoimiston) jo vuodesta 1940 järjestämiin peleihin. Valtioneuvostolle oli tehty anomus arpajaislain muuttamisesta ja loton anomisesta niin, että Veikkaus saisi toimintaan yksinoikeuden. Ahonen näkee tässä myös viittauksen taitopelaamisen käsitteeseen, vaikka lotto oli puhdas onnenpeli.(Ahonen 2019, 129.)

Numeroveikkaus-sanaa oli myös Veikkaus käyttänyt, kun se lanseerasi 1956 uuden onnenpelin, Piste Pelin tai pistepelin. Veikkauksen historiateoksen kirjoittanut Heikki Ylikangas esittää, että pistepelin taustalla olivat Veikkauksen edustajien tutustumismatkat Englantiin sekä Saksaan ja Itävaltaan. Englannista oli saatu oppia, että voittojen suuruus on ratkaiseva tekijä pelaajien kiinnostuksessa. Saksassa ja Itävallassa puolestaan Veikkauksen edustajat olivat tutustuneet lottoon. Pistepeli ei perustunut kuitenkaan umpimähkäiseen mekaaniseen arvontaan vaan Englannin jalkapallo-otteluiden tuloksiin.(Ylikangas 1990, 121–122.) Pistepelissä pelaaja valitsi 36 ottelun joukosta 6 sellaista, joiden ajatteli päättyvän tasapeliin. Oikeasta tasapeliveikkauksesta sai 3 pistettä, vierasvoitosta 2 pistettä ja kotivoitosta 1 pisteen. Maksimipistemäärä oli siis 18, ja pelissä käytettiin viikosta toiseen samanlaista blankokuponkia, jossa oli ainoastaan numeroita ja sarakkeita, ei viikoittaisia pelikohteita. Viikkokohteet painettiin erillisille liuskoille. Kolme parhaan pistemäärän saanutta palkittiin viikoittain.(Ks. esim. .)

Saman päivän lehdet kertoivat myös toimittajien tekemissä jutuissa uutuudesta, jota pelattaisiin ”värikkäillä kupongeilla”. Lehdissä näkyikin se, miten pelin historia kytkettiin käytännössä italialaiseen lottoon ja sen saksalaisversioon, vaikkei lotto-sanaa jutuissa käytettykään. Jutuissa mainittiin myös se, että pelaaminen oli vaivattomampaa ja perustui enemmän onneen kuin tavallinen veikkaus, ja kerrottiin voiton todennäköisyyksistä. Jutuissa siteerattu toimitusjohtaja Suvanto korosti myös sitä, miten Veikkaustoimisto odotti uuden pelin tuovan yhtiölle enemmän viikko(liike)vaihtoa, mikä oli tärkeää, koska Veikkaustoimiston vuosi oli ollut haasteellinen ensin useiden Englannin jalkapallo-otteluiden peruutusten vuoksi ja sitten Suomen yleislakon takia. Lehtien julkaisemat jutut olivat lähes identtisiä ja perustuivat Veikkauksen järjestämän tiedotustilaisuuden sisältöön. (Ks. esim. ; ; .)

Merkillepantavaa on, miten pistepelin markkinoinnissa kamppailivat tai painottuivat taitoon ja onneen liittyvät elementit. Aluksi pelin esittelyn yhteydessä korostettiin pelin taitoluonnetta, vaikka ”urheiluasiantuntijoiden” lisäksi tavoiteltiin myös ”tavallisia veikkaajia” pelaajiksi (esim. ) . Esimerkiksi SKDL:n pää-äänenkannattaja Vapaa Sana ja muut vasemmistolehdet kirjoittivat asiantuntijuuden merkityksestä ja antoivat myös omia vinkkejään: ”Englannissa, veikkauksen kotimaassa, tasapelien etsiminen on ylivoimaisesti suosituin veikkausmuoto. Sikäläiset asiantuntijat ovat myös kehittyneet tässä taidossa varsin taitaviksi sekä oppineet löytämään vihjeitä mitä moninaisimmista taulukoista ja tilastoista. Erään lontoolaisen jalkapallolehden asiantuntija suosittelee viiden vuoden tulosten perusteella tämän kauden ’tasapelijoukkueiksi’ kierroksesta riippumatta seuraavia: Port Vale, Everton, Sunderland, Chelsea, Crystal Palace, Watford, Gateshead, Gillingham, Brentford ja Lincoln.” (Ks. esim. ; ). Myös muissa lehdissä julkaistiin vihjerivejä (ks. esim. ; ).


Urho Kekkosen katu 1, 00100 Helsinki

Vaikka Veikkauksen mainonnassa korostuivat miehet pelien kohdeyleisönä, joissakin lehtijutuissa mainittiin myös naiset pistepelin mahdollisina pelaajina. Naisten jalkapalloasiantuntijuutta vähäteltiin, mutta pistepelissä korostettiin myös onnen mahdollisuutta. Esimerkiksi Länsi-Savo julkaisi 8.9.1956 kuvan kuponkeja täyttävästä naisesta ja julisti kuvatekstissä jalkapallotiedon tarpeettomuutta: ”Tulikohan risti oikeaan ruutuun? Pistepeli viehättää arvoisia naisiammekin, koska siinä ei tarvitse tietää mitään Arsenaleista ja Burnleystä. Varmuuden vuoksi neitosemme pitää kuitenkin ottelulistaa lähettyvillä – ehkä onnetar olisi sittenkin suosiollisempi.” ( ) Sama kuva ja teksti julkaistiin useissa muissa lehdissä (esim. ). Samantyyppinen sukupuolitettu asetelma suhteessa asiantuntijuuteen näkyi myös esimerkiksi saman aikakauden teknisten laitteiden ja kodinkoneiden mainonnassa.

Pelaamo Helsinki Kannelmäki Kaari

Suomi siirtyi uudelle rahapeliaikakaudelle, kun ensimmäinen lottoarvonta televisioitiin 3. tammikuuta 1971. Lotosta tuli nopeasti suomalainen suosikkipeli, ja suomalaiset kokoontuivat seuraamaan ja jännittämään television lottoarvontoja. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, miten lotto näyttäytyi julkisuudessa ennen kuin Veikkaustoimisto aloitti lottopelin järjestämisen Suomessa. Lotto oli nimittäin olemassa kuvitteellisena, todennäköisesti jossain vaiheessa leviävänä ilmiönä ainakin 15 vuotta ennen kotimaisen pelaamisen käynnistämistä.

Pelaamo Helsinki Kannelmäki Kaari Review by Casino City

Marraskuussa samana vuonna PP-pelin mainonta korosti entisestään onnen roolia. Muun muassa Maaseudun Tulevaisuudessa 17.11.1956 julkaistussa mainoksessa pistepelistä kirjoitettiin numeroveikkauksena ja korostettiin nimenomaan pelaajan onnennumeroiden valintaa ruudukkoon. Mainoskuvassa kaksi Veikkauksen onnenhahmoa, aiemmista mainoksista päätellen ehkä nimeltään Yrjö ja Kusti, johdattelivat pelaajamiestä kohti rikkauksia, ja esimerkkiruudukosta löytyy yksi täyden 18 pisteen rivi. ().

klo 8-16, Jouluaatto 24.12.2024

Keväällä 1957 Veikkauksen mainoskampanjassa kehotettiin puolestaan pelaajia osallistumaan sekä vakioveikkaukseen että pistepeliin. Niin oli mahdollista maksimoida voittomahdollisuudet.(esim. )

Löydä oikeat yritystiedot ja päättäjätiedot | Finder

Kesällä 1957 lehdet puolestaan uutisoivat, että pistepeliin oli tulossa muutamia muutoksia. Merkittävin niistä oli sarakemaksun laskeminen 40 markasta 15 markkaan, mikä oli sama kuin vakioveikkauksen hinta.(Esim. ) Loppukesästä Veikkaus ilmoitti, että myös pistepelin pistelasku lopetettaisiin ja jatkossa ristiveikkaukseksi kutsuttavassa pelissä voittoluokkia olisivat 6, 5 tai 4 (tasapeliä) oikein 30 kohteesta. Peli perustui siis edelleen ottelutuloksiin. Jälleen Veikkauksen tiedotus korosti pelimuodon yhteyttä Italiassa 1500-luvulta lähtien kehittyneeseen lottoon. Pelaamisesta haluttiin tehdä entistäkin helpompaa (esim. ; ).

Hakutermillä veikkaus helsinki löytyi 74 tulosta

Ristiveikkauksen mainonta korosti pelin helppoutta ja onnen merkitystä (esim. ; ). Kuitenkin ainakin joillekin ristiveikkauksen pelaajille jäi epäselväksi, miten Veikkaus menetteli, jos kierroksella oli enemmän kuin 6 tasapeliä (; ; ). Käytännössä peli toimi niin, että ensisijaisia olivat suurimmalla maaliluvulla tasapeliin päättyvät ottelut, ja jos tasapelejä kierroksen aikana ei tullut, niin katsottiin suurimman maaliluvun yhden maalin eron kotivoittoja (Ylikangas 1990, 127).