Tiistain Top Ten: Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajat


Matti Paatelainen (s. 1944) – Maalikuninkaasta professoriksi
”Vuodet HIFK:ssa ovat kehittäneet Paatelaisesta vaarallisen maalikuninkaan, joka nyt osaa myös pelata pallolla.” – Suomen Urheilulehti 1972
Matti Paatelainen oli jalkapalloilijana myöhäisherännäinen: Suolahden Urhossa, HPS:ssä ja HIFK:ssa divaria tahkonnut Paatelainen debytoi SM-sarjassa vasta 25-vuotiaana kaudella 1970. Tätä ennen ”Roto” panosti jalkapalloon yhtä paljon kuin muihin lajeihinsa mäkihyppyyn, koripalloon ja yleisurheiluun. Debyyttikausi oli sitäkin komeampi, sillä urheilullinen HIFK-hyökkääjä kuittasi maalikuninkuuden 22 osumalla.
”Roto” kehittyi nopeasti yhdeksi SM-sarjan vaarallisimmista hyökkääjistä. Johtajatyyppi kantoi kapteenin nauhaa niin Valkeakosken Hakassa – jonne hän siirtyi HIFK:sta työpaikan vetämänä kaudeksi 1973 – kuin A-maajoukkueessa, jossa hän iski kaikkiaan 11 maalia 47 ottelussa. Paatelainen päätti pelaajauransa vuonna 1977 komeasti tuplamestaruuteen ja uran neljänteen maalikuninkuuteen.
Jos Paatelaisen jalkapalloura oli epätyypillinen, sitä oli myös hänen urakehityksensä pelaajauran jälkeen. Paatelainen ponnisti Yhtyneiltä Paperitehtailta akateemiseen maailmaan suorittamalla yliopistotutkinnon Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Tutkijan uraan ovat kuuluneet tutkimushankkeiden ohella vuoden kestänyt sijaisuus Tampereen yliopiston kasvatustieteiden professorina.
Matti Paatelaisen poika Mika-Matti ”Mixu” Paatelainen (s. 1967) on vaikuttanut A-maajoukkueessa sekä hyökkääjänä että valmentajana ja luonut uraa kummassakin roolissa myös ulkomailla. Myös kaksi muuta poikaa Mikko (s. 1980) ja Markus (s. 1983) ovat pelanneet jalkapalloa ammatikseen.


Georg Krutelew (1928–2008) – Viiden lajin tuomari
”Voinkin sanoa nuorille erotuomareille, että hetkellä, jolloin on tuomitsemassa kansainvälistä ottelua suuren yleisön edessä, unohtaa kaiken sen vaivan, menettämänsä hien ja veren sekä epäonnistumiset, joita uraansa rakentaessa on kohdannut.”
Georg Krutelewin monipuolisuutta kuvaa parhaiten se, että pitkäaikainen tuomarivaikuttaja jakoi 26 vuotta kestäneellä urallaan oikeutta viiden eri palloilulajin otteluissa. Päälajeja olivat jalkapallo ja käsipallo, joissa miehen oman kirjanpidon mukaan otteluita kertyi yli 3500 – nappulaliigoista A-maaotteluihin. Terijoella syntynyt Krutelew harrasti urheilua nuorena myös itse. Koripallossa mies ylsi SM-tasolle, jalkapallossa Suomen sarjaan ja käsipallossa ja pesäpallossakin piirisarjoihin. Tuomarin uralle kunnianhimoista ”Krutea” ajoivat etenkin toteutumattomaksi jääneet haaveet jalkapallotähteydestä.
Krutelewin tuomariura alkoi olympiavuonna 1952 ja jatkui 1970-luvun lopulle. Mies siirtyi eri palloilulajien kansallisista otteluista kansainvälisiin tehtäviin, kun hän toimi Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n erotuomarina vuosina 1970–1978. Päätettyään aktiiviuransa Krutelew jatkoi kansainvälisissä tehtävissä UEFA:n erotuomaritarkkailijana ja vaikutti samalla SPL:n erotuomarivaliokunnassa. Kansainvälisten kontaktien myötä syntynyt yhteistyöverkosto kattoi suuren osan Eurooppaa.
Suomessa ”Krute” muistetaan paitsi persoonallisena ja päättäväisenä tuomarina, myös tuomarikouluttajana. Karismaattinen luennoitsija oli arvostettu vieras urheiluseurojen tilaisuuksissa vuosikymmenien ajan.

Suomi siirtyi vuonna 1938 pelaamaan kotiottelunsa varten rakennetulle Olympiastadionille. Stadionin avajaisia vietettiin 12. kesäkuuta 1938, ja Suomi pelasi ensimmäisen maaottelunsa Olympiastadionilla 4. heinäkuuta (Ruotsi 2–4). Jalkapallomaajoukkue pelasi vuosina 1938–1971 yhtä ottelua lukuun ottamatta kaikki kotiottelunsa Helsingissä Olympiastadionilla. Vuodesta 1972 alkaen maaotteluita alettiin pelata myös muilla paikkakunnilla. Suurin yleisömäärä nähtiin 31. toukokuuta 1989 pelatussa karsintaottelussa Suomi– (0–1), kun ottelua saapui seuraamaan 46 217 katsojaa. Maajoukkue ei pelannut kotiotteluita Olympiastadionilla vuosina 1993 ja 2004 stadionin remonttien vuoksi. Suomi pelasi viimeisen kotiottelun vanhalla Olympiastadionilla 11. lokakuuta 2015 ( 1–1). Stadion suljettiin vuonna 2016 peruskorjauksen ja uudistamisen ajaksi. Uusi Olympiastadion avattiin elokuussa 2020, ja maajoukkue palasi pelaamaan kotiottelunsa Stadionille 3. syyskuuta 2020 ( 0–1). vuoksi ottelu pelattiin ilman yleisöä. Suomi on pelannut Olympiastadionilla yhteensä 211 kotiottelua ja kaikki jalkapallomaajoukkueen kymmenen suurinta yleisömäärää ovat Stadionilta.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on ollut ilman päävalmentajaa ..

Kalevi Lehtovirta (1928–2016) – Turusta Pariisiin
”Terävästi, vasemmalla jalallaan nahkaista palloa kuljettaen hän eteni laitaansa pitkin. Rytminvaihdos, katse keskelle kenttää ja keskitys. Pallo löysi osoitteensa, sillä Bror Mellbergillä oli helppo työ puskea peliväline maalivahdin selän taakse. Kalevi tiesi, että kaikki olisi kunnossa.” – Atik Ismail
Turkulaislähtöisestä Kalevi Lehtovirrasta tuli kolmas suomalainen jalkapalloammattilainen vuonna 1953, kun hän teki sopimuksen perinteikkään pariisilaisseuran Red Starin kanssa. Samoihin aikoihin Ranskaan siirtyivät maajoukkuetoverit Aulis Rytkönen ja Nils Rikberg. Seura- ja maajoukkueessa välihyökkääjänä pelannut suomalainen joutui uudessa maassa sopeutumaan aavistuksen puolustavampaan rooliin, mutta painavat vasemman jalan potkut tuottivat maaleja ja syöttöjä Ranskassakin. ”Kale” iski ensimmäisellä kaudellaan Ranskassa peräti 10 maalia ja teki esityön lukuisiin ruotsalaisen keskushyökkääjän Bror Mellbergin maaleihin.
Lehtovirta pelasi Red Starissa neljä vuotta – kaikki Ranskan toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Palattuaan Suomeen mies puki ylleen TPS:n raitapaidan kuudeksi vuodeksi, jonka jälkeen hän edusti uransa iltahämärässä kaksi vuotta Turun Tovereita. Uran saldona oli lopulta yksi seura Pariisista ja neljä Turusta. Ennen Ranskaan lähtöään Lehtovirta pelasi myös jääpalloa ja jääkiekkoa: molemmissa lajeissa hän voitti TUL:n mestaruuden.

Hanna-Mari Sarlin (s. 1964) – Maunulasta maajoukkueeseen
’Näin, että Slovakian maalivahti oli laukaisuhetkellä vasta valmiusasemissa ja libero eteni taaksepäin. Silloin oli paras hetki ampua.’ Täydellinen laukaus löytyi Slovakian maalin nurkasta. – HS, EM-karsintaottelusta Suomi-Slovakia, 1996
Hanna-Mari Sarlin aloitti jalkapallon pelaamisen 1970-luvun puolivälissä, kun ensimmäinen sukupolvi naisten SM-sarjan pelaajia oli siirtymässä syrjään. HJK:n Maunulan kaupunginosajoukkueessa Sarlin oli Heimo Laaksosen kokoaman tyttöjen joukkueen suurimpia lupauksia. Lupaukset lunastettiin emäseurassa 1980- ja 1990-lukujen aikana.
Sarlin kuului HJK:n ja A-maajoukkueen runkopelaajiin lähes 20 vuotta. HJK:n lisäksi urallaan Puotinkylän Valttia edustanut nopea hyökkääjä voitti lopulta 11 Suomen mestaruutta ja viisi Suomen cup-titteliä. Maalisaldo kipusi komeasti yli 100 maalin. HJK-uran kohokohtia olivat myös kaksi voittoisaa kansainvälistä turnausta Ranskan Mentonissa. Vuosina 1989 ja 1990 Sarlin sai kokemusta myös ulkomaan kentiltä – ei tosin ammattilaisena – pelatessaan Ruotsin Damallsvenskanissa Hammarbyn riveissä.
Jalkapallon lisäksi urheilullinen Sarlin pelasi SM- ja maajoukkuetasolla myös salibandya, jossa hän voitti Espoon Oilersin riveissä Suomen mestaruuden vuonna 1994. Hän on sekä ensimmäinen nainen HJK:n Hall of Famessa että ensimmäinen suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen valittu nainen. Kasvatustieteiden maisteri on työskennellyt siviilissä muun muassa luokanopettajana, opetustoimen ylitarkastajana ja rehtorina.

Seuraavat pelaajat on valittu Suomen joukkueeseen otteluihin ja vastaan 14. ja 17. marraskuuta 2024.

Atik Ismail (s. 1957) – Pallotaiteilija
”82. minuutilla Parikka linkoaa pitkän sivurajaheiton, joka kimpoaa vastustajan puolustajasta minua kohti. Tuhannet toistot muistuvat mieleeni, Ryytimaantien puiston tuoksu ja Bolliksen harjoituskentillä vedetyt laukaisutreenit. Saksipotku ja pam! Peli on tasan.”
Intohimoinen klubilainen Atik Ismail koki ensimmäiset suuruudenhetkensä alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Sveitsissä vuonna 1975, jossa Suomi eteni yllättäen loppuotteluun saakka. Mies nousi pinnalle 1970-luvulla myös SM-sarjassa, jossa hän edusti HJK:n lisäksi vuoden ajan Kiffeniä. Todellisen läpimurron taiteilijatyyppi teki vuonna 1978, jolloin hänen maalivainunsa tuotti jatkuvasti tulosta paitsi SM-sarjassa, myös maajoukkueessa: neljä maalia OTP:tä vastaan SM-sarjassa ja kaksi maalia Kreikan verkkoon EM-karsintaottelussa tekivät hänestä hetkessä vuoden puhutuimman jalkapalloilijan.
Ulkomaalaiset värvärit houkuttelivat luovan hyökkääjän ensin Turkkiin ja myöhemmin Ruotsiin ja Belgiaan. Ulkomaan komennukset jäivät poikkeuksetta lyhyiksi kurittomuuden ja alkoholin takia, mutta kotimaahan palattuaan mies oli aina iskussa. Ismailista kehittyi uransa loppuvaiheessa puhdasta kärkipelaajaa monipuolisempi pelimies, joka taisi niin maalinteon kuin vapauttavat syötötkin.
Pelaajauransa jälkeen Ismail kouluttautui lähihoitajaksi, mutta kenties paremmin hänet tunnetaan kirjoistaan. Ismailin terävä kynä on tuottanut muun muassa teokset Klubin kundit – 20 vuotta koukussa (2006), Mestaruussarjan maestrot 1960–1989 (2013) ja Ammattina jalkapallo (2015).


Suomi-Unkari -ottelun maalit (Jalkapallon MM 1998 -karsinta)

Saavutukset
– seurat: PIF, TuTo, TPS, HIFK, Lahden Reipas, Beşiktaş (TUR), TuPa
– 43 A-maaottelua, 11 maalia
– SM-sarjassa 213 ottelua, 100 maalia; Turkin pääsarjassa 29/10
– Suomen mestaruus TPS 1968 ja 1975
– SM-sarjan paras maalintekijä 1967 ja 1968
– Palloliiton vuoden jalkapalloilija 1969
– seurat valmentajana: TPS, IK Brage (SWE), HJK
– valmentajana Suomen cupin voitto 1991 (TPS)
– Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1992–1994

Suomi kohtaa Ranskan MM-jalkapallossa

Neljä kertaa aiemmin jalkapallon naisten EM-kisojen emäntämaa oli onnistunut voittamaan mestaruuden kotiyleisönsä edessä. Muita maita, jotka ovat onnistuneet tässä vuosien varrella, ovat Saksa, Norja, Ruotsi ja Hollanti.

Johanna Nordling tuntee Saksan jalkapallokulttuurin

Tommy Lindholm (s. 1947) – Maaliseppo
”Tarunhohtoiset kirjoitukset ammattilaisjalkapalloilija Tommy Lindholmista ovat aiheuttaneet tyytyväisyyttä suomalaisissa jalkapalloilun ystävissä. Mies siellä kaukana Bosporin salmella tekemässä hienoa mainosta perin tuntemattomasta suomalaisesta jalkapallotaidosta.” – Suomen Urheilulehti, 1972
Paraisissa syntynyt Tommy Lindholm nousi A-maajoukkueeseen 18-vuotiaana ennen kuin oli pelannut minuuttiakaan SM-tasolla. Maajoukkuekutsun jälkeen Lindholm siirtyi TPS:n raitapaitaan, jossa ura lähti jyrkkään nousukiitoon. Nuori maaliseppo takoi seuraavan kolmen kauden aikana maaleja lähes maali/peli -tahdilla. Kahden peräkkäisen maalikuninkuuden lisäksi miehen urotöitä olivat muun muassa kuusi maalia yhdessä SM-sarjan ottelussa sekä maali neljässä peräkkäisessä maaottelussa vuonna 1969 – ensimmäinen niistä sensaatiomaisen kotivoiton tuottaneessa MM-karsintaottelussa Espanjaa vastaan.
TPS:stä Lindholm hankittiin kaudeksi 1969 Suomen sarjassa pelanneeseen kunnianhimoiseen HIFK-ryhmään. Sarjanousun jälkeen Lindholm jatkoi HIFK:ssa vuoden ennen siirtymistään Reippaaseen ja lopulta ammattilaiseksi turkkilaiseen Beşiktaşiin. Terävästi liikkunut, vasemmalla jalallaan tarkasti viimeistellyt paraislainen teki ensimmäisellä kaudellaan suurseuran riveissä komeasti 10 maalia. Portit kansainväliseen tähteyteen vedettiin kuitenkin tylysti säppiin jo saman kauden aikana. Kovasta taklauksesta seurannut polvivamma piti miehen sivussa koko seuraavan kauden, eikä polvi sen jälkeenkään ollut entisensä. Lindholmin viimeisten pelivuosien kohokohta oli Suomen mestaruus TPS:n riveissä vuonna 1975.
Tommy Lindholmin valmennusura muistetaan 1990-luvun alun pestistä maajoukkueluotsina. Lindholm pyrki sekä maajoukkueessa että TPS:ssä soveltamaan Ruotsista omaksumaansa aluepelitaktiikkaa. Liikunnanopettajaksi jo uransa huippuvuosina kouluttautunut Lindholm on työskennellyt valmentajanuransa jälkeen Turun AMK:ssa urheiluvalmennuksen lehtorina.

EM-karsinnat, joukkue, televisiointi, ottelut ja uutiset

Lars Näsman (1943–1995) – Ensimmäinen ammattilaisvahti
”A-maajoukkueemme ensimmäinen voitto MM-karsinnoissa heijastuu yhä kuvana, jossa voimakasrakenteiset vastustajat törmäävät Suomen puolustukseen, hermostuvat, joutuvat toteamaan kerta toisensa jälkeen, että maalivahtimme on ohittamaton.” – Atik Ismail
VIFK:n kasvatin Lars Näsmanin ura SM-tasolla ja ammattilaiskentillä jäi odotettua lyhyemmäksi, mutta vajaassa vuosikymmenessäkin mies ehti kahdessa lajissa pelipaikkansa parhaaksi suomalaiseksi. Jääpallossa mies saavutti kaksi MM-mitalia; jalkapallossa hänestä tuli ensimmäinen suomalainen ammattilaismaalivahti. Näsman oli viimeinen suomalaispelaaja, joka nousi maajoukkuetasolle kummassakin lajissa.
”Lasse” Näsmanin nousu alkoi kotikaupungista Vaasasta, jossa hän debytoi VIFK:n maalilla 18-vuotiaana. Läpimurto koitti kaudella 1965, kun kunnianhimoiseen Upon Palloon siirtynyt Näsman nousi nopeasti maajoukkueen ykkösmaalivahdiksi. Näyttäviä torjuntoja toisensa perään tehnyt vaasalainen herätti huomiota varsinkin maaotteluissa Italiaa ja Puolaa vastaan – jälkimmäisestä tuloksena Suomen ensimmäinen voitto MM-karsinnoissa.
Nousukiidossa oleva ura näytti sakkaavan, kun Näsman siirtyi kaudeksi 1968 Upon Pallosta takaisin VIFK:hon, joka tuolloin pelasi maakuntasarjassa. Yhtä taka-askelta seurasi kaksi loikkaa eteenpäin: vuonna 1969 Näsman siirtyi ammattilaiseksi Cambuuriin Hollannin toiseksi ylimmälle sarjatasolle. Kaksi vuotta Cambuurissa pelannut torjuja palasi kaudeksi 1971 HIFK:hon. Tuolla kaudella 28-vuotias maalivahti myös pelasi viimeiset maaottelunsa. Uran viimeiset vuodet Lars Näsman jäähdytteli EIF:ssä.

Huuhkajat arvottiin kovaan MM-karsintalohkoon

Saavutukset
– seurat: Valkeakosken Haka
– 1 A-maaottelu
– SM-sarjassa 252 ottelua, 80 maalia
– Suomen mestaruus 1960, 1962 ja 1965
– Suomen cupin voitto 1959, 1960, 1963 ja 1969
– valmentajana Suomen mestaruus ja Suomen cupin voitto 1977 (Haka)
– Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1979–1981