[PDF] VEIKKAUS OY:N RAHAPELIEN SÄÄNNÖT
Sipilä on aiemmin kertonut tehneensä nimityspäätökset hallituksen omistajaohjausministerin ominaisuudessa ja sellaisena hänellä on oikeus tehdä nimitykset Veikkaukseen parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ennen vuotta 2017 Suomessa harjoittivat rahapelitoimintaa Veikkaus Oy, Fintoto Oy ja Raha-automaattiyhdistys (RAY). Vuonna 2015 aloitettiin työ erillisten toimijoiden yhdistämiseksi valtion kokonaan omistamaksi uudeksi rahapeliyhtiöksi, jolla on yksinoikeus järjestää rahapelejä Suomessa. Käytännön järjestelyjen lisäksi myös arpajaislakia oli muutettava; lainmuutos hyväksyttiin eduskunnassa 21. joulukuuta 2016.
Suomi siirtyi uudelle rahapeliaikakaudelle, kun ensimmäinen lottoarvonta televisioitiin 3. tammikuuta 1971. Lotosta tuli nopeasti suomalainen suosikkipeli, ja suomalaiset kokoontuivat seuraamaan ja jännittämään television lottoarvontoja. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, miten lotto näyttäytyi julkisuudessa ennen kuin Veikkaustoimisto aloitti lottopelin järjestämisen Suomessa. Lotto oli nimittäin olemassa kuvitteellisena, todennäköisesti jossain vaiheessa leviävänä ilmiönä ainakin 15 vuotta ennen kotimaisen pelaamisen käynnistämistä.
Veikkaus järjesti 60 miljoonan it-kilpailutuksen – ensimmäinen ..
Jukka Ahonen on kirjoittanut loton syntyyn johtaneesta poliittisesta keskustelusta ja suunnittelusta väitöskirjassaan (2019). Riitta Matilainen (2017) on tarkastellut laajemmin suomalaisen rahapelijärjestelmän muutoksia ja sijoittanut loton osaksi yhteisen hyvän dispositiivia, rakennelmaa, jossa rahapelaamisen tuotoilla rahoitetaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja jossa nimenomaan keskeistä on tämän kytköksen korostus. Heikki Ylikankaan (1990) kirjoittamassa Veikkauksen historiassa käydään niin ikään läpi loton käyttöönoton ja suosion vaiheita sekä lottopelin edeltäjiä. Muuta tutkimusta Suomestakin löytyy muun muassa lottovoittajista. Tampereen yliopiston säännöllisin väliajoin viime vuosina tekemässä Pelaajabarometrissa puolestaan näkyy loton muuttunut mutta edelleen suuri merkitys osana suomalaista pelaamisen arkea (esim. Pelaajabarometri 2018). Kun tarkastellaan veikkauspelien julkisuuskuvaa, löytyy ainakin jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin tutkittu.
Vanha Veikkaus saavutti 2 204,5 miljoonan euron liikevaihdon viimeisenä toimintavuonnaan 2016, mikä oli yhtiön historian korkein. Edellisvuodesta kasvua oli 109,2 miljoonaa euroa (+5,2 %). Veikkauksen tilikauden tulos oli 582,6 miljoonaa euroa (+8,5 %), jonka Veikkaus luovutti opetus- ja kulttuuriministeriölle jaettavaksi suomalaiselle taiteelle, liikunnalle, tieteelle ja nuorisotyölle.
– Veikkaus on vahva brändi sekä Suomessa että kansainvälisellä rahapelialalla. Veikkaus ja veikkauslaiset ovat tunnettuja pitkästä ja menestyksekkäästä historiastaan. Yhtiö on ajanut alaa eteenpäin vastuullisen pelaamisen, tuoteinnovoinnin ja operatiivisen huippuosaamisen osalta. Veikkauksen osaamisen vieminen ulkomaille on luonnollinen ja jännittävä seuraava askel, Reuter sanoo
Veikkausajan jatkamisella ei olisi kuitenkaan lopputulokseen juurikaan vaikutusta, vaikka talossa tapahtuisi(tai on jo tapahtunut) henkilösuhteiden oslta viikon aikana muutoksia, niin lähes kaikki muokkaisivat silloin kuitenkin veikkaustaan.
Reija Laaksonen Veikkauksen henkilöstö
Onko kukaan riippumaton taho koskaan tutkinut, että miten paljon Veikkauksen kautta tulleita voittoja on Suomen kansalaisille suhteessa pelattuihin rahamääriin?
Reija Laaksonen Veikkauksen henkilöstö- ja viestintäjohtajaksi ..
Yksi tapa rakentaa yhteyttä eri pelimuotojen välillä oli loton kutsuminen numeroveikkaukseksi. Tämä nimitys omaksuttiin käyttöön myös 1970-luvun alussa, kun kotimaisen loton järjestämistä suunniteltiin. Jukka Ahonen toteaa nimityksen käytön olleen tietoinen ratkaisu, jolla uusi peli saatiin kytkettyä nimenomaan Veikkauksen (Veikkaustoimiston) jo vuodesta 1940 järjestämiin peleihin. Valtioneuvostolle oli tehty anomus arpajaislain muuttamisesta ja loton anomisesta niin, että Veikkaus saisi toimintaan yksinoikeuden. Ahonen näkee tässä myös viittauksen taitopelaamisen käsitteeseen, vaikka lotto oli puhdas onnenpeli.(Ahonen 2019, 129.)
Veikkaus nimitti uuden varatoimitusjohtajan vedonlyöntiin
Numeroveikkaus-sanaa oli myös Veikkaus käyttänyt, kun se lanseerasi 1956 uuden onnenpelin, Piste Pelin tai pistepelin. Veikkauksen historiateoksen kirjoittanut Heikki Ylikangas esittää, että pistepelin taustalla olivat Veikkauksen edustajien tutustumismatkat Englantiin sekä Saksaan ja Itävaltaan. Englannista oli saatu oppia, että voittojen suuruus on ratkaiseva tekijä pelaajien kiinnostuksessa. Saksassa ja Itävallassa puolestaan Veikkauksen edustajat olivat tutustuneet lottoon. Pistepeli ei perustunut kuitenkaan umpimähkäiseen mekaaniseen arvontaan vaan Englannin jalkapallo-otteluiden tuloksiin.(Ylikangas 1990, 121–122.) Pistepelissä pelaaja valitsi 36 ottelun joukosta 6 sellaista, joiden ajatteli päättyvän tasapeliin. Oikeasta tasapeliveikkauksesta sai 3 pistettä, vierasvoitosta 2 pistettä ja kotivoitosta 1 pisteen. Maksimipistemäärä oli siis 18, ja pelissä käytettiin viikosta toiseen samanlaista blankokuponkia, jossa oli ainoastaan numeroita ja sarakkeita, ei viikoittaisia pelikohteita. Viikkokohteet painettiin erillisille liuskoille. Kolme parhaan pistemäärän saanutta palkittiin viikoittain.(Ks. esim. .)
Rahapeliyhtiö Veikkaus koki kohtalaisen ..
Saman päivän lehdet kertoivat myös toimittajien tekemissä jutuissa uutuudesta, jota pelattaisiin ”värikkäillä kupongeilla”. Lehdissä näkyikin se, miten pelin historia kytkettiin käytännössä italialaiseen lottoon ja sen saksalaisversioon, vaikkei lotto-sanaa jutuissa käytettykään. Jutuissa mainittiin myös se, että pelaaminen oli vaivattomampaa ja perustui enemmän onneen kuin tavallinen veikkaus, ja kerrottiin voiton todennäköisyyksistä. Jutuissa siteerattu toimitusjohtaja Suvanto korosti myös sitä, miten Veikkaustoimisto odotti uuden pelin tuovan yhtiölle enemmän viikko(liike)vaihtoa, mikä oli tärkeää, koska Veikkaustoimiston vuosi oli ollut haasteellinen ensin useiden Englannin jalkapallo-otteluiden peruutusten vuoksi ja sitten Suomen yleislakon takia. Lehtien julkaisemat jutut olivat lähes identtisiä ja perustuivat Veikkauksen järjestämän tiedotustilaisuuden sisältöön. (Ks. esim. ; ; .)
Veikkaus päätti säästää energiaa
Merkillepantavaa on, miten pistepelin markkinoinnissa kamppailivat tai painottuivat taitoon ja onneen liittyvät elementit. Aluksi pelin esittelyn yhteydessä korostettiin pelin taitoluonnetta, vaikka ”urheiluasiantuntijoiden” lisäksi tavoiteltiin myös ”tavallisia veikkaajia” pelaajiksi (esim. ) . Esimerkiksi SKDL:n pää-äänenkannattaja Vapaa Sana ja muut vasemmistolehdet kirjoittivat asiantuntijuuden merkityksestä ja antoivat myös omia vinkkejään: ”Englannissa, veikkauksen kotimaassa, tasapelien etsiminen on ylivoimaisesti suosituin veikkausmuoto. Sikäläiset asiantuntijat ovat myös kehittyneet tässä taidossa varsin taitaviksi sekä oppineet löytämään vihjeitä mitä moninaisimmista taulukoista ja tilastoista. Erään lontoolaisen jalkapallolehden asiantuntija suosittelee viiden vuoden tulosten perusteella tämän kauden ’tasapelijoukkueiksi’ kierroksesta riippumatta seuraavia: Port Vale, Everton, Sunderland, Chelsea, Crystal Palace, Watford, Gateshead, Gillingham, Brentford ja Lincoln.” (Ks. esim. ; ). Myös muissa lehdissä julkaistiin vihjerivejä (ks. esim. ; ).
Veikkaus päätti säästää energiaa
Ensimmäisen pelikierroksen jälkeen Turun Sanomatkin huomioi, miten pistepeli oli ”hyvän tuurin veikkausta”, jossa asiantuntemuksella tai ”jalkapallohulluudella” ei ollut yhtä suurta merkitystä kuin vakioveikkauksessa. Myös voitot saattavat jäädä useilla kierroksilla pieniksi. Tuurin lisäksi pelaaja saattoi kuitenkin hyödyntää tilastotietoja pelikohteita valitessaan. (. Ks. myös .)