1959 – Ensimmäinen voitto Ruotsista Suomessa, tulos 4-1.


Suomen nuorten joukkue kilpaili tänään Turkin Antalyassa järjestetyissä historian toisissa nuorten MM-kilpailuissa hienosti sijalle 11. pistein 152,529. Suomen joukkueessa kilpailivat Marcus Pietarinen (HIFK Gymnastics), Aaro Harju (Tampereen Sisu) ja Alex Tukiainen (Turun Urheiluliitto) Joukkuekilpailun voitto matkasi tänään Japaniin (164,831), toiseksi tuli Kiina (161,229) ja pronssia nappasi Italia (159,598).


Saapuiko jalkapallo Suomeen helatorstaina vuonna 1876, kun sitä pelattiin vapaapalokunnan vuosijuhlissa Kaisaniemen puistossa? Vai esittelikö voimistelunopettaja Viktor Heikel pelin ensimmäisenä Hufvudstadsbladetin artikellissaan jo kuusi vuotta aiemmin?

”Joukkueena maailman 11. Se on iso harppaus taas eteenpäin.
Tänään joukkuekilpailu oli erittäin tasainen ja erot joukkueiden välillä olivat pieniä. Onnistuimme kokonaisuutena viemään joukkuekisan läpi rutiininomaisesti. Muutama virhe tuli, mutta toisaalta myös muutama huippusuoritus. Meidän perustaso on noussut. Maken kuusiottelun finaali oli odotettu, mutta rengasfinaali on yllätys. Ennemminkin odotin finaalipaikkaa hevoselta tai permannolta. Kuitenkin tosi tyytyväinen ja monta sijoitusta 20 joukkoon, kun kisaajia on 117. Se on osoitus laadukkaasta voimistelusta.”, kommentoi nuorten vastuuvalmentaja Riku Koivunen.

1959 Ensimmäinen voitto Ruotsista Suomessa, tulos 4-1.

Suomi ei ollut mukana, kun Kansainvälinen Olympiakomitea (KOK) perustettiin vuonna 1894, eikä suomalaisia nähty myöskään ensimmäisissä olympialaisissa 1896, 1900 ja 1904. Ensimmäisen kerran suomalaismenestystä saatiin Ateenan olympiakilpailuissa 1906, joissa Verner Weckman voitti kultaa painissa ja Verner Järvinen kiekonheitossa.

Vuonna 1907 KOK kutsui paroni Reinhold Felix von Willebrandin järjestön ensimmäiseksi suomalaiseksi jäseneksi, ja Suomi perusti Olympiakomitean 2.12.1907. Ensimmäinen virallinen olympiakulta saatiin Lontoossa 1908, kun Verner Weckman voitti jälleen painissa.

1908 Ensimmäisen kerran mainitaan suomalainen jääkiekon pelaaja - ja vielä Keski-Euroopan huippujoukkueessa. Pelaaja Toivo Robert Tikkanen mainitaan kausien 1908-1911 aikana useasti joukkueensa Akademischer Sport Club Dresden parhaimmistoon kuuluvana. Hänet palkitaan Dresdenin lyödessä Brysselin joukkueen maalein 5-3 joukkueensa toisenä tähtipelaajana vuonna 1909 Berliinin kansainvälisessä turnauksessa. Myöhemmin Tikkanen edustaa Suomea 1920 ja 1924 olympiakisoissa ammunnassa ja voittaa yhden hopea- ja kaksi pronssimitalia.

Suomen sankariksi nousi Sakari Manninen, joka ratkaisi maailmanmestaruuden ylivoimalla. Maalin syötti Mikael Granlund, joka oli tuonut aiemmin Leijonat peliin mukaan päätöserässä. Ratkaisumaali syntyi ajassa 66.42.


Milloin Suomi on voittanut jääkiekon MM-kultaa?

Suomi ja Tanska ovat kohdanneet miesten MM-kisoissa yhteensä yksitoista kertaa. Suomi on voittanut yhdeksän ottelua, kun taas Tanska on vienyt voiton kahdesti.

Jääkiekon MM-voitto on kurkistus Suomen kansalliseen mielialaan

Tämä verkkosivusto tai sen kolmannen osapuolen työkalut käyttävät evästeitä, jotka ovat toiminnalle ja evästepolitiikan mukaisten tavoitteiden saavuttamiselle välttämättömiä. Jos haluat tietää enemmän tai peruuttaa suostumuksesi kaikkiin tai osaan evästeistä, tutustu . Sulkemalla tämän bannerin, vierittäessäsi tätä sivua, napsauttamalla linkkiä tai jatkamalla muuten selailemista, hyväksyt evästeiden käytön.

Suomi ja Tanska jääkiekon MM-kisoissa: Voitot 9–2

Tanska nousi jääkiekon MM-kisojen ylimmälle tasolle vuonna 2003. Ensimmäinen keskinäinen ottelu Suomen ja Tanskan välillä pelattiin vuonna 2004, jolloin Suomi voitti 6–0.

Suomi voitti jääkiekon MM-kisat viimeksi vuonna 2019

Takalon lisäksi myös Marjo Matikainen, Marja-Liisa Kirvesniemi, Virpi Kuitunen, Pirjo Manninen ja Aino-Kaisa Saarinen ovat voittaneet henkilökohtaiset MM-kultamitalit.

Viimeisimmän kerran suomalaisväriä on nähty korkeimmalla korokkeella MM-tasolla, kun Saarinen voitti Liberecissä 2009 perinteisen hiihtotavan 10 km.

Suomen ikimuistoinen ensimmäinen voitto Kanadasta

Suomi ja Ruotsi on kohdannut miesten MM-kisoissa yhteensä 66 kertaa ja Suomi on voittanut kohtaamisista 16 ja Ruotsi 38 ja tasapeliin on päädytty 12 kertaa.

MM-karaoken voitot Suomeen ensimmäistä kertaa

Suomi ja Ruotsi kohtasivat MM-tasolla ensimmäisen kerran vuonna 1949. Ensimmäiset kohtaamiset olivat Ruotsin runsasmaalista juhlaa. Ensimmäiseen tasapeliin Suomi ylsi vuoden 1959 kisoissa (4-4), ensimmäisen kerran Leijonat juhli voittoaan vuonna 1970 (3-1).

Suomi voittaa jääkiekon MM-kultaa 2024

Suomi ja Ruotsi ovat kohdanneet viime vuosina MM-tasolla vain harvoin. Vastakkain on asetuttu 2010- ja 2020-luvuilla yhteensä ainoastaan neljä kertaa. Noissa neljässä ottelussa voitot ovat menneet tasan 2-2.

MM-kisojen korvike: Suomen MM-voitot Yle Areenassa

"Leijonat kukisti Kanadan". Tuo olisi ja on nykyään täysin normaali jääkiekkouutinen. Aikanaan se oli järisyttävää ja historiallista. Se tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1968.
Paikka oli Grenoble Ranskassa ja panoksena olympiakunnia. Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue löi Kanadan maalein 5-2.
- Se oli taas uusi suomalaisen jääkiekon virstanpylväs, Suomen hyökkääjä Juhani Wahlsten totesi Kalle Kaskisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa "Juuso - aikaansa edellä".
Niitä virstanpylväitä oli tullut muutamia aikaisempina vuosina. Suomalainen jääkiekko oli menossa vahvasti eteenpäin.
- Muistettakoon, että Oslon MM-kisoissa 1958 Kanada kukisti Suomen peräti 24-0, mutta Grenoblessa kymmenen vuotta myöhemmin me jo otimme hyvityksen ja nappasimme ohimennen kanadalaisten päänahat, Suomen hyökkääjä Matti "Mölli" Keinonen muistutti kirjassaan "Möllin piruetit".
Tiedä sitten kuinka ohimennen se voitto tuli, mutta Keinonen heilutti itse verkkoa Kanada-kamppailussa. Suomen muut maalit merkittiin Wahlstenin, hyökkääjien Lasse Oksasen ja Jorma Peltosen sekä puolustaja Ilpo Koskelan nimiin. Tolppien välissä loisti Urpo Ylönen, yksi kaikkien aikojen suomalaismaalivahdeista.
]
Suomi osallistui Grenoblessa neljättä kertaa jääkiekon olympiaturnaukseen. Aikaisemmin Suomi oli sijoittunut Oslossa 1952 seitsemänneksi, Squaw Valleyssa 1960 seitsemänneksi ja Innsbruckissa 1964 kuudenneksi.
Kanadan lisäksi Suomi löi Grenoblessa karsintakierroksella Jugoslavian sekä varsinaisessa turnauksessa Itä-Saksan ja Länsi-Saksan. USA:n kanssa Suomi pelasi tasan.
- Eteenpäin mentiin, vaikka lopulta tuloksena oli se tavanomainen viides sija, Suomen puolustaja Juha Rantasila summasi kirjassaan "Puolustaja - jääkiekkoa ja juridiikkaa".
Jos julkkisten bongailu olisi ollut olympialaji, suomalaiset olisivat olleet taatusti mitaleilla.
- Grenoblessa olimme kerran pelailemassa jalkapalloa, kun katselemaan pysähtyi näyttelijätär Audrey Hepburn, joka innostui itsekin osallistumaan peliin. Me taisimme tästä vähän hermostua, ja minä englannin kielen taitoisena sanoinkin jotain hänelle. Audrey poistui vähin äänin ja peli jatkui, Rantasila muisteli.
Taklattavista taklaajiksi
Suomen 5-2 voittoa Kanadasta voi pitää entistä yllättävämpänä, kun tarkastellaan silloista lähihistoriaa. Suomen joukkue oli käynyt pari kuukautta aikaisemmin kiertueella rapakon takana, ja kanadalaiset olivat jyränneet Leijonat Winnipegissä 13-3.
Antero Raevuoren ja Jyrki Otilan kirjoittamassa teoksessa "Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä" reissua kuvailtiin tylysti.
- Puolustuspelimme oli pettänyt täydelleen, mutta mikä pahinta - Winnipegissä samoin kuin Calgaryssä, Spokanessa ja Saskatoonissa - suomalaispelaajat olivat olleet arkoja ja pelokkaita. Kanadalaisten kova pelityyli oli vienyt heiltä luonnon.
Grenoblessa oli sitten täysin toinen ääni kellossa.
- Te taklasitte paremmin ja voimakkaammin kuin me, kanadalaisten kerrottiin myöntäneen.
Wahlsten vahvisti asian kirjassaan "Hakkaa päällä, Suomen poika".
- Mitä kirjoittivatkaan kanadalaiset asiantuntijat! He totesivat omat miehensä voimattomiksi poikasiksi ja lähettivät kotimaahan terveisinään tiedot suurista ja voimakkaista suomalaisista, joille kasvuaikana syötetään voimakasta ravintoa kermakakkujen asemasta.
Suomalaiset eivät olleet kasvaneet muutaman kuukauden aikana fyysisesti. Kasvu oli tapahtunut henkisellä puolella.
- Kykenimme ilmeisesti tuossa ottelussa peittämään fyysisen heikkoutemme hurmioituneella peliotteella - joukkue oli tulisieluinen kokonaisuus, Wahlsten jatkoi.
]
Tshekkoslovakialaisessa opissa
Oksanen oli Suomen paras pistemies Grenoblessa. Wahlstenin, Keinosen ja Jorma Peltosen lisäksi hyökkäyksessä luistelivat Matti Harju, Pekka Leimu, Matti Reunamäki, Esa Peltonen ja Kari Johansson.
Ja olihan siellä myös Veli-Pekka Ketola. Suomalaisen jääkiekon tuleva legenda oli tuolloin vielä teini-ikäinen.
- Muistan ikuisesti, kun voitimme Kanadan ensimmäistä kertaa maalein 5-2. Pelasin Möllin ja Lasse Oksasen kanssa samassa ketjussa, kerta kaikkiaan hienoja pelimiehiä, Ketola hehkutti Tero Laaksosen ja Turkka Talosen kirjoittamassa kirjassa "Kaikkien aikojen Leijonajoukkue".
Takalinjoilla häärivät isot nimet Ilpo Koskela, Seppo Lindström, Lalli Partinen ja Juha Rantasila. Luutimassa olivat myös Paavo Tirkkonen ja Pekka Kuusisto. Ylösen takana kakkosveskarina toimi Pentti Koskela.
Ilpo Koskela oli Suomen puolustajista ainoa, joka sai turnauksessa tililleen tehopisteitä.
- Peliäly ja sijoittuminen olivat Koskelalle luontaisia. Lisäksi Ilpo veti säästöliekillä ja olisi varmaan pystynyt pelaamaan 60 minuuttia niin halutessaan. Syöttö lähti omille, ajallaan ja helppona, Ketola kehui "Kaikkien aikojen Leijonajoukkue" -kirjassa.
Koskela valittiin myöhemmin ensimmäisenä suomalaisena MM-kisojen tähdistökentälliseen vuonna 1971.
- Ilposta pääsi hyvin ohi, mutta lähes poikkeuksetta ilman kiekkoa, Oksanen veisteli.
- Kun jouduit yksin vastakkain hänen kanssaan, aina hän vei kiekon, Ketola vahvisti.
Partinen hallitsi fyysisen pelin. Lindström osasi puolestaan laittaa luistinta toisen eteen.
- Nopeat luistelijat ovat usein myös nopeita juoksijoita. Suomen maajoukkueen nopein luistelija suorassa luistelussa on puolustaja Seppo Lindström, joka juoksee "kuivan satasen" noin 11 sekuntiin, Wahlsten kertoi "Hakkaa päällä" -kirjassa.
Suomea valmensi Grenoblen olympiakisoissa Gustav Bubnik. Hän oli aikanaan pelannut Tshekkoslovakian maajoukkueessa ennen kuin kommunistihallinto laittoi miehen vankilaan juuri ennen vuoden 1950 MM-kisoja. Bubnikin ja muiden pelaajien epäiltiin suunnitelleen loikkaamista länteen.
ja , niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Peruskivi oli muurattu jo aikaisemmin
Kanada-voitolle oli luotu perustaa jo aikaisempina vuosina. Suomi oli pelannut pari kertaa tasan Ruotsin kanssa MM-kisoissa. Ensimmäinen voitto jääkiekon silloisista suurista maista (Neuvostoliitto, Kanada, Tshekkoslovakia, Ruotsi) tuli vuoden 1967 MM-kisoissa Itävallan Wienissä, kun Suomi kukisti Tshekkoslovakian 3-1.
- Suuren yllätyksen aiheuttama tunnetila oli käsittämätön, eikä loppunumeroita meinannut uskoa ihan todeksikaan. Halli oli täynnä, ja fanaattinen tshekkiyleisö seisoi sataprosenttisesti oman joukkueensa takana. Joukkueemme pelasi myös Gustav Bubnikille, joka oli joutunut kärsimään poliittisesta sorrosta maassaan, Oksanen kertoi "Kaikkien aikojen Leijonajoukkue" -kirjassa.
Tuon Tshekkoslovakia-voiton merkitys tulevaisuuden kulmakivenä nousee esiin lähes kaikissa aikalaisten kirjoituksissa ja puheissa.
- Voitto-ottelu kantoi meitä pitkälle eteenpäin. Tästä yllätysvoitosta menestys tietyllä tapaa alkoi, ja Grenoblen olympialaisissa kaadettiin Kanada ensimmäisen kerran. Otettiin isoja harppauksia eteenpäin ja usko omaan tekemiseen ja kykyihin eli. Meitä edellä olevat jääkiekkomaat olivat haaste. Suunta, minne piti tähdätä, oli selkeä, mikäli halusi pysyä kehityksessä mukana, Oksanen jatkoi.
Bubnik tuli Suomen maajoukkueen peräsimeen 1966, eli hän sai tililleen nuo molemmat historialliset suurvoitot. Mutta pohjatyöstä kiitosta on jaettu Bubnikin edeltäjälle, kanadansuomalaiselle Joe Wirkkuselle.
Keinonen antoi valtavaa kunniaa Wirkkuselle kokonaisvaltaisesta työstä Suomen jääkiekon hyväksi.
- Wirkkunen oli mies, joka pystyi näkemään kauas tulevaisuuteen. Hän kiinnitti huomiota nuorisokoulutuksen tärkeyteen ja organisoi junioritoiminnan sekä muut systeemit. Hänen seuraajansa, tshekkoslovakialainen Gustav Bubnik, sai häneltä perinnöksi kypsän hedelmän, Keinonen kirjoitti kirjassaan.
Voittojen muuttaminen mitaliksi kesti vielä kauan
Nuo voitot olivat merkittäviä välimerkkejä suomalaisen jääkiekon nousussa. Mutta kehitys ei ole aina suoraviivaista. Suomelle meinasi käydä ohraisesti vuoden 1969 MM-kisoissa Ruotsissa.
- Jatkoa piti tuleman Tukholmassa. Ei tullut taaskaan. Emme voittaneet yhtään suurta kiekkomaata. Ennen viimeistä ottelua USA:ta vastaan olimme siinä tilanteessa, että häviäjä lähtisi ensi vuodeksi B-sarjaan, Rantasila muisteli.
Yksittäisiä voittoja tuli seuraavina vuosina, mutta se seuraava iso askel eli mitali saavutettiin vasta 20 vuotta Grenoblen jälkeen Calgaryssa. Siitä 10 vuotta eteenpäin, niin Suomi saavutti jälleen yhden merkkipaalun kukistamalla Naganon pronssiottelussa Kanadan. Erityisen Naganossa tulleesta voitosta teki se, että sillä kertaa vastassa olivat Kanadan NHL-tähdet.
Mutta ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta sekä maalle, maajoukkueelle että mukana olleille pelaajille.
- Wienin maailmanmestaruuskisat 1967 ja Grenoblen olympiakisat vuotta myöhemmin näyttivät maailmalle jälleen suomalaisia taistelijoita. Olympiatalvena saivat jääkiekon äidinmaan Kanadan taistelukoneet selkäänsä suomalaisilta. Nuo hetket olivat suomalaisen jääkiekkoilun suuria hetkiä, ja minulle ne merkitsivät suurten toiveiden täyttymistä, Wahlsten julisti.